Santeri Rautiaisen kitarakonsertti
Muusikko Santeri Rautiainen vaalii työssään erityisesti innostumisen ja kiinnostumisen tunteita. Pohjimmiltaan Rautiainen on älyllisten prosessien parissa viihtyvä taiteilija, nykyhetkessä häntä kiehtoo kuitenkin enemmän kyky kokea kuin ymmärtää, mikä on tärkeä väylä tyylien välisten erojen kartoittamiseen musiikissa. Tärkeinä vaikutteina omien tulkintojen synnyttämisessä toimivat meditatiivisuus sekä oman vastaanottokyvyn haastaminen. Taiteellisen ajattelun päämääränä on olla ajattelematta sitä, minkä jo tietää.
Sukupolvensa suomalaisista kitaristeista Rautiainen on ahkerimpia konsertoijia. Kotimaassa hän on esiintynyt laajoilla soolokiertueilla kautta maan, lisäksi hän on konsertoinut eri puolilla Eurooppaa. Rautiaisen laaja ohjelmisto sisältää musiikkia 1500- luvun kielisoitinteoksista tämän päivän sävellyksiin. Hän pyrkii kartoittamaan kitaraohjelmiston vähemmälle huomiolle jääneitä mestariteoksia, sekä tuomaan uusia sovituksia soittimen ohjelmistoon. Klassisen kitaransoiton ohessa Rautiainen kartoittaa myös elektronisen ilmaisun mahdollisuuksia erikoisrakenteisella sähkökitaralla, joka on syntynyt yhteistyössä soitinrakentaja Philipp Neumannin kanssa. Tulevaisuuden haaveena on myös thereminin haltuunotto.
Rautiaisen soittoa on kuultu muun muuassa Suvisoitto-, Kamarikesä-, ja What Ever Works- tapahtumissa. Yhtyeitä joiden kanssa hän on työskennellyt ovat esimerkiksi Kamariorkesteri Avanti!-, Uusinta- yhtye, NYKY- ensemble sekä Kaunasin kaupunginorkesteri. Hänen työskentelyään ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edistämissäätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Helsingin kaupunki. Ystäviensä kanssa Rautiainen työskentelee uutta musiikkia esiintuovassa Kitara Nova- yhdistyksessä.
Rautiainen on opiskellut musiikkia monipuolisesti valmistuen maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemialta, Alicanten yliopistolta sekä Maastrichtin konservatoriolta. Lisäksi hänelle on myönnetty Diploma di Merito Sienan kesäakatemiasta. Soitto-opintojen lisäksi hän on opiskellut Taideyliopiston sekä Cirkon järjestämässä Taiteellisen Ajattelun Akatemiassa. Tärkeimpiä opettajia ovat olleet Ismo Eskelinen, Carlo Marchione, Otto Tolonen, Jüdicael Perroy, Oscar Ghiglia ja Andrew Lawrence-King. Musiikin ohessa Rautiainen nauttii elokuvista, minimalismista sekä kahvista.
OHJELMA
Giulio Regondi (1822-1872)
Etydi n. 4 “Adagio cantabile”
Fernando Sor (1778-1839)
Etydi n. 11 Op. 6 ”Allegro moderato”
Etydi n.18 Op. 31 ”Moderato”
Leonard Schulz (1814-1860)
Kokoelmasta L’indispensable Op. 40
N. 11 ”Andante”
N. 4 “Allegretto moderato”
N. 10 ”Agitato”
Fernando Sor (1778-1839)
Etydi n. 21 Op. 29 ”Lento”
Etydi n. 7 Op. 6 “Allegro”
Giulio Regondi (1822-1872)
Etydi n. 3 “Allegro con moto”
J.S. Bach (1685-1750)
Sarja BWV 995
Prelude – Tres Viste
Allemande
Courante
Sarabande
Gavotte I & Gavotte 2 En Rondeaux
Gigue
Olli Mustonen (1967-)
Sonaatti kitaralle “Jehkin Iivana”
Konsertin ensimmäinen puolisko koostuu 1800- luvun kitarasäveltäjien etydikirjallisuudesta. Regondin, Sorin sekä Schulzin valikoidut etydit muodostavat tarinallisen sarjan, yhdistäen kolme toisistaan hyvin poikkeavaa säveltäjää.
Giulio Regondin tyylin tärkeimpiä rakennusaineita ovat lyyrisyys, draama sekä virtuoottisuus. Italialaisen kitaristi-säveltäjän suosio ylsi aikansa musiikkielämässä siihen pisteeseen, että hänen tiedetään musisoineen itsensä Clara Schumannin kanssa.
Espanjalaiselle Fernando Sorille tunnuksenomaista on moniäänisyyden ja sinfonisuuden vaaliminen kitaratekstuurissa. Tähän on erityisesti vaikuttanut Montserratin luostarin munkkien parissa hankittu koulutus. Säveltäjä tuntuu usein pidättäytyvän suoranaisesta virtuositeetista, kuitenkin kultivoiden kitaran soittotekniset elementit etydi kerrallaan.
Leonard Schulz tuo tyylillisesti mieleen toisen itävaltalaisen säveltäjän: Franz Schubertille ominainen vaeltaja- tematiikka on selkeästi läsnä Schulzin etydeissä. Tonaliteetti vaihtelee sävellyksissä runsaasti, hälventäen seesteisyyden ja traagisuuden rajaa.
J.S. Bachin sarja BWV 995 tunnetaan myös hänen 5. sellosarjanaan. Sarja BWV 995 kuuluu kyseenalaisesti nimettyjen ”luuttusarjojen” joukkoon, ollen todennäköisesti ainut säveltäjän alunperin luutulle tarkoittama sarja. Sarja on muotoiltu ajan ranskalaisia hovitansseja mukailevaksi tanssisarjaksi. Versaillesin hovi edusti asukkailleen maanpäällistä taivasta, aina Jumalaa edustavaa kuningashahmoa myöten. Tämä saattoi mahdollisesti inspiroida Bachia siteeraamaan hovitanssien konseptia, jalostaen sitä oman musiikillisen visionsa toteutukseen. Tanssit itsessään sisältävät oman, keskinäisen dramaturgiansa: on tansseja, jotka on tarkoitettu myös alamaisille ja palvelijoille, sekä tansseja vain mestareille ja kuninkaille.
Olli Mustosen 1. kitarasonaatti kuuluu niiden harvojen kitarasävellysten joukkoon, jotka ovat olemassa myös piano- ja orkesteriversiona. Teos on inspiroitunut karjalaisen runolaulaja Jehkin Iivanan (1843-1911) eskapistisesta säveltaiteesta. Kanteleenomaisen näppäilyn siivittämänä sonaatti matkaa kaus ajasta ja paikasta myyttisyyteen, hypnoottisuuteen, taisteluihin ja seikkailuihin, itkuvirsien ja Tuonelan maailmaan.
Liput 10 € ovelta ennen konsertin alkua.